Jos näet tyhjän kahvikupin, onko se tyhjä, koska kahvi on loppu vai koska sitä on vasta tulossa? Luuletko ”tietäväsi”, että kohta tuodaan kahvia tai teetä? Mitäpä jos kahvikuppiin tarjoillaankin tuotapikaa shampanjaa tai mustikkakeittoa? Olettamalla tietävämme mitä tapahtuu ja miten  asiat menevät  suljemme pois paljon vaihtoehtoja, jotka olisivat aivan yhtä todennäköisiä jos antaisimme niille mahdollisuuden.

Elämme elämää monesti niin automaatiolla, että emme edes huomaa kuinka valitsemme aina samoin miettimättä vaihtoehtoja. Mitä jos jokainen aamu voisi olla tyhjä kahvikuppi, johon voisi odottaa mitä vaan? Jos emme aamulla päättäisikään ”tietää” miten päivä tulee menemään. Ottaisimme tapahtumat ja ihmiset vastaan kuin kohtaisimme ne ensimmäistä kertaa, kuten itseasiassa kohtaammekin. Antaisimme itsemme yllättyä ja nähdä uutta, tutkia uteliaasti vastaan tulevia asioita ja ihmisiä.

Ei-tietämisen asenteen harjoittaminen ei ole helppoa. Haluamme tietää. Haluamme arvata ja ennustaa miten tilanne etenee, mitä tuo sanoo seuraavaksi tai mikä taas menee niinkuin ennenkin. Tilanteessa oleminen ei-tietämisen asennetta harjoittaen vaatii uteliaisuutta ja rohkeutta. Uskallusta katsoa mitä tapahtuu, päättämättä tietää sitä etukäteen.

Ei-tietämisen tila on kuin tyhjä taulu, tilaisuus siihen, että kaikki on mahdollista. Ei-tietämisen tila ei ole tietämättömyyttä, se on pikemminkin suostumista siihen, että tulevia hetkiä ei ole vielä luotu enkä pysty vaikuttamaan siihen, mitä ne tulevat pitämään sisällään. Ei voi tietää mitä tapahtuu seuraavalla minuutilla, iltapäivällä tai huomenna, koska kyseisiä ajanjaksoja ei itseasiassa ole edes olemassa vielä. Kun uskaltaa nähdä asiat uusin silmin, voi keksiä myös uudenlaisia ratkaisuja.

Voin päättää ottaa uteliaan positiivisen asenteen ja katsoa mitä päivä eteeni tuo. Uskaltaisitko kokeilla?

Kirsi

Kategoriat: Mindfulness

0 kommenttia

Vastaa